Kohti turvallisempaa kiintymystyyliä

Kiintymystyyli turvallisemmaksi

Pieni tyttö pakkasi muovikassiin tavaroita ja ilmoitti muuttavansa parhaan kaverinsa luo. Sijaisäiti ei ahdistunut. Hän ymmärsi, että tytöllä oli historiansa perusteella turvaton välttelevä kiintymystyyli. Tyttö oli joutunut vauvana liian monta kertaa yksin itkemään sen takia, että äidin energia ei ollut riittänyt vastaamaan tytön tarpeisiin.

Toinen pikkutyttö oli saanut äidiltään alle puolitoistavuotiaana riittävästi hyvää hoivaa. Sitten kaikki romahti. Isä jätti perheen ja äiti alkoi juoda suruunsa. Tyttö oli ehtinyt muodostaa sitä ennen turvallisen kiintymystyylin. Äiti sai lapsen rauhoittumaan, kun tämä oli pelokas, ahdistunut, järkyttynyt tai masentunut. Siltä pohjalta oli helpompaa rakentaa jaettua vanhemmuutta sijaiskodissa.

Tutkimustieto antaa osviittoja turvattoman kiintymystyylin omaavan lapsen ohjaamiseksi kohti turvallista kiintymystyyliä myöhemminkin. Siihen auttavat seuraavat toimintatavat:

- Lapsesta kiinnostuminen, iloitseminen ja häntä arvostaminen ja sen osittaminen ilmeillä, katseella ja äänensävyllä

- Lapsen tunteiden tunnistaminen ja niihin reagoiminen tavalla, joka saa lapsen kokemaan tulleensa ymmärretyksi

- Aktiviteetteihin kannustaminen ja niissä mukana oleminen (urheilu, kulttuuri, harrastukset, kaverit)

- Rohkaisu ja kannustaminen alueilla, joissa lapsella on luontaisia kykyjä

- Lapsen fyysisistä perustarpeista ja terveydestä huolehtiminen

- Huolehtiminen siitä, että lapsi saa riittävässä määrin materiaalista hyvää (vaatteita, harrastusvälineitä, leluja ym.)

- Lapsen suojeleminen vaaroilta

Esimerkkimme tytön turvattomuus ilmeni välttelevyytenä. Kaksi muuta turvatonta kiintymystyyliä ovat ahdistunut ja ristiriitainen. Myös niihin on apua edellä kuvatuista toimintatavoista – ja kärsivällisyydestä.

 

Anja Laurila

psykologian tohtori, entinen sijaisäiti